Suomen taekwondoliitto järjesti 4.-7.9 Turun budohallilla otteluleirin.
Otteluleirille oli kutsuttu joukkueet Ruotsista, Puolasta sekä kaksi aluejoukkuetta Venäjältä. Ruotsalaiset eivät jostain syystä tällä kertaa päässeet mukaan. Viime vuonna heitä osallistui mukavasti. Itse olin paikalla vain lauantaina 6.9 , jolloin leiriohjelmassa aika oli varattu otteluille.
Minun ohjelmassa oli hoitaa tuomarointia kolmen muun tuomarin ohella ja samalla saada sitä tarvittavaa kokemusta tuomarityöskentelystä. Mukavasti sitä kokemusta noista leireistä saa ja etenkin kun paikalla oli Puolan joukkueen mukana IR-tuomari, joka oli juuri päättyneen Olympialaisten yhtenä tuomarina. Mukava ”heppu” toi puolalainen oli ja häneltä tuli hyvää palautetta ja tarkennuksia sääntötulkintoihin. Janne Airo kirjasi ne myös hienosti ylös.
Hyviä otteluita oli monia, mutta vain muutama loisti ylitse muiden. Etenkin Karjalan kansantasavallan Antonin ottelua oli mukava katsella. Antonilla oli rento ja monipuolinen ottelutyyli. Tietysti leirillä on aivan erilainen fiilis kun ei tarvitse mitaleista taistella. On todella tylsää katsella otteluita, missä on pelkästään dollareita ja nekin kaikki menee käsille.
Yhtenä tuomaripalautteena olikin kulmatuomareiden pisteiden anto. Kulmatuomareiden on annettava herkemmin pisteitä lyönneistä ja takapotkuista ym. vaikeimmista potkuista, näin saadaan otteluista näyttävämpiä ja yleisöön menevämpiä. Nykyän on turha yrittää jotain vaikeampaa, kun ei niistä pisteitä tahdo saada ja vastustajalla on niistä oiva paikka rokottaa, saa nähdä sitten elektronisten panssareiden aikana mihin mennään…
Toisena palautteena oli keskustuomarin varoitusten anto, koskien kaatumisia. Varoitus annetaan vain tahallisesta ja tarkoituksenmukaisesta kaatumisesta. Mikäli ottelija ”väistää” potkua ja kaatuu, katsotaan hänen hyötyvän siitä ja varoitus on annettava. Jos hyökkääjä tai myös puolustaja tekee vaikean potkun ja kaatuu sen seurauksena, varoitusta ei pidä antaa. Tällä tavoin saadaan myös otteluista monipuolisia ja mielenkiintoisia katsella.
Yhtä asiaa tuomareiden kanssa ihmeteltiin (ja oikein olan takaa). Kun ollaan saatu näin hieno leiri järjestettyä (suuri kiitos järjestäjille) niin miksi ihmeessä suomalaisten pitää otella suomalaisten kanssa. Kovia vastustajia oli tarjolla myös vierailla, joten haasteita ja kokemuksia hakemaan. Nyt ei taisteltu mitaleista, joten kovimman naaman hihasta kiinni ja nimi paperiin. Sitten kaikki kikka kolmosia kokeilemaan, iloinen virne naamalla.
Monessa ottelussa oli kylläkin kyttäilyn makua, eikä se minun mielestäni sovi leirin olemukseen.
Summa-sum- marum, kyllä suomalaiset ottelivat hyvin ja hyvällä asenteella sekä oikea pilke silmäkulmassa.
Toivottavasti saadaa leirille jatkoa…